Täytyy nyt todeta, että minua hieman meinaa ahdistaa...nimittäin äitiysloma lähenee loppuaan ja tiettyjä ratkaisuja täytyisi osata tehdä.. Kovasti olen miettinyt töihin paluuta ja kotiin jäämistä, molemmissa tuntuu olevan ne hyvät sekä huonot puolensa..hmm..mitähän tekisin? Minullahan ei ole vakituista työpaikkaa, joten täytyisi etsiä aivan uusi työpaikka, edellisessä työpaikassa työsuhde oli määräaikainen.. Nyt kuitenkin tahtoisin kovasti saada vakituisen työn, mutta toinen pojistani on vielä niin pieni että raskiiko häntä viiä hoitoon? Siinäpä sitä mietittävää riittääkin.. Ja hoitomaksutkin kahdesta lapsesta ovat aika paljon, lähemmäs 400 euroa, se on paljon se! Tarkalleen ottaen äitiysloma loppuu maaliskuun lopussa, mutta jos meinaan hakea töitä niin nyt kannattaisi jo toimia, aika menee niin äkkiä ja lapsille täytyisi järjestää hoitopaikka. Olen yrittänyt kysyä mieheni mielipidettä mutta hän sanoo että tee niinkuin parhaaksi näet..ei paljoa auta! No jospa tämä jotenkin selviäisi ja pakkohan se on..ennemin tai myöhemmin.
Sitten hieman iloisempaan asiaan, nimittäin alemyyntien tarjontaan. Kävin katsastamassa jo kuun alusta kaupungissa alemyyntejä ja sisustustavaraa ei mielestäni ollut tarjolla kovinkaan paljoa, mutta ainahan sitä jotain mukaan tarttui..
...löysin nimittäin aivan ihanat köyhäin hopeisit linnut..
...sekä kodin ykkösen alennuspöydältä mukaani tarttui nämä köyhäin hopeiset tuikkukipot...
tämä iso oli puoleen hintaan ja nämä kaksi pientä olivat -70% alennuksessa..ovat aivan ihanat :)
Ja näin lopuksi täytyy kiittää kaikkia jotka kommentoivat edelliseen postaukseen koskien lattialaminaatteja :) Kiitoksia teille!
Hyvää viikon alkua!
Minä mietin ihan samoja asioita puoli vuotta sitten. Päätin jäädä kotiin, kun siihen oli mahdollisuus, vaikka talolainaa onkin paljon. Ja aion olla kotona siihen asti kun pienimmäinen täyttää kolme. Sitten kuulen harva se päivä näitä kommentteja tutuilta/sukulaisilta "Ai ootko sä VIELÄ kotona lasten kanssa, eikö ne jo pitäis viedä päiväkotiin??" Mitä se muille kuuluu. Haluan olla lasten kanssa mahdollisimman paljon, niin pieniä ovat vielä, töitä kerkiän tehdä myöhemminkin :) Tottakai sitä tarvii omaa aikaakin ja välillä meinaa hermot mennä..
VastaaPoistaVälillä käyn viikonloppuisin töissä, minullakaan ei ole vakkaripaikkaa odottamassa. Nämä on aina vaikeita päätöksiä ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee :) Olisi kiva tietää että mihin päädyit, kerrothan sitten kun sen aika tulee :) Tulipas pitkä sepostus ;)
Kauniita esineitä olet löytänyt!
oon niin samaa mieltä kuin J, vaikka mulla ei vielä lapsia olekaan. mut oon aina ollu sitä mieltä, et sit ku lapsia tulee, on se sellainen elämänvaihe mistä haluan nauttia mahd. paljon ja luulen että se mun kohdalla onnistuu vain olemalla kotiäiti sen 3 vuotta :). ainoa, mikä tämän voi estää, tai kotiäitiyttä lyhentää, on tosiaan raha-asiat. mutta yllättävää on kuinka vähällä sitä tulee toimeen! ja kun perheessä kuitenkin mies tienaa, se varmasti riittää.
VastaaPoistalapset on pieniä vain hetken! sitä aikaa ei saa koskaan takaisin.
sun kannattaa miettiä, et jos rahasta ei ois huolta, kumpaan vaihtoehtoon päätyisit? ehkä se auttaa päätöksenteossa :)
tsemppiä!
J: Joo nämä on kyllä vaikeita päätösiä.. Niin vähän aikaahan ne lapset ovat pieniä ja haluais niiden kanssa viettää mahdollisimman paljon aikaa, mutta toisaalta taas töihinkin lähteminen houkuttaa.. Omaa aikaa tarvii toki välillä muuten ei jaksa tätä rumpaa pyörittää :) Toki kerron sitten mihin päätökseen tulin..kunhan sen aika tulee.
VastaaPoistaS: Niin minäkin aina ajattelin ennen lapsia että tottakai olen kotona sen 3 vuotta, mutta tilanteet ja asiat muuttuvat.. rahahan se on joka houkuttelee lähtemään töihin, mutta toisaalta tahtoisin olla lastenkin kanssa kotona :) vaikeita päätöksiä siis edessä.. Kiitos!!
Kinkkisiä juttuja..:P
VastaaPoistaMä menin heti äippäloman jälkeen töihin,mutta tein töitä vain silloin tällöin kun mies/mummot pystyivät hoitamaan poikaa!
Ja hoitoon poitsu meni kun oli 1,5 vuotias.Mulla ois hajonnu pää jos oisin "joutunu" olemaan vain kotona!Töihin meno oli tosi kivaa vaihtelua arkeen vaikka olikin aika monta kaveria yhtä aikaa kotona saman ikäisten lasten kanssa.Ja olihan sitä rahaakin kiva saada!Mulla oli onni että oli kiva pomo että se järkkäs mulle töitä niin paljon kuin halusin ja että oli mummot hoitoapuna ja töitä silloin kun mies on jo päässyt kotiin!
Onko sulla mahista tehdä vain silloin tällöin töitä?
Nää on tosiaan juttuja missä kaikki tekee niinku tekee,ei tarvis kenekää tulla sanomaan mikä on ainoo oikee tapa!
Näköjään kauhistellaan jos on pitkään kotona ja sitäkin jos vie lapsen heti hoitoon!
Ihania ostoksia. Mä menin töihin heti äippäloman loputtua. Kyllä se on vaan tosiasia, että kotona oleminen ei ole taloudellisesti kovin kannattavaa, mäkin olin ennen lapsen saamista sinisilmäinen ja vakuuttelin itselleni hoitavani meidän neitiä 3 vuotiaaksi asti kotona, kyllä se karu totuus vaan läsähti päin kasvoa, toisin kävi, neidin päiväkotiura alkoi ja mä palasin töihin. Tosi pienellä summalla on tultava toimeen vaikka kuinka olisi ne miehen tulot siinä. Ja tunnustan, että minusta ei olisi edes kotiäidiksi 3 vuodeksi näin lapsen saannin ja ensimmäisen vuoden kotonaoleilun jälkeen hieman mieltä avartaneena totean. Voin kokemuksesta kertoa, että jo vuoden kotonaolemisen jälkeen se pää alkaa vaan yksinkertaisesti hajota, minä ainakin kaipaan aikuista seuraa ja sitä "omaa "aikaa ja työelämää. Mä en tykkää laskeskella joka penniä jokainen kuukausi, joten senkin vuoksi tahdoin työelämään takaisin. Mutta jokaisen omia valintojahan nämä on, meillä toimittiin näin ja neitikin on ollut iloinen päätöksestä. Hän on tutustunut uusiin kavereihin ja päivisin on tarjolla virikkeitä muiden lasten kanssa. Nekin on korvaamattomia asioita, jotka tulisi ottaa huomioon valintoja tehdessään. Tokihan tilanne on toinen jos vanhemmalla ei ole töitä mihin palata.. Joskus hymyillen kuuntelen ihmisiä joilla ei vielä omia lapsia ole kun he mielikuvia esittävät, miten toimivat lapsentulon jälkeen. Mun yksi läheinen tuttava perhe, totesi ennen todettua raskautta, että "meille ei sitten ikinä farmariautoa tule, meidän kotiin ei koskaan mikroaaltouunia hommata saatikka veden keitintä hankita". Mutta toisinhan siinä kävi; kaksosten synnyttyä se normi auto muuttui farkkuun ja kiinteiden aloitettua kotiutui se mikro ja vedenkeitinkin heille. Eli halusin vaan sanoa, että oikeasti se todellisuus tulee vastaan vasta siinä vaiheessa kun oma lapsi syntyy ja joutuu ihan konkreettisesti asioiden kanssa painimaan. Tulipas pitkä sepostus :) Mutta tsemppiä Heli sinulle valintoihin :)
VastaaPoistaNiin ja vielä piti sanoa, että ihailen toki äitejä jotka jaksavat siellä kotona lastensa kanssa aikaa viettää, on se vaan rankkaa hommaa , joten hatunnosto heille <3
VastaaPoistaSamoja pohdintoja täällä ollut ja asian tiimoilta monet itkut itketty ja luopumisen tuskaa podettu jo piiitkän aikaa!
VastaaPoistaMä jäin äitiysloman jälkeen hoitovapaalle, kävin tekemässä vain lauantait. Nyt Mandi puoltoistavuotias, ja hoito aloitettu tällä viikolla, pikkuhiljaa totutellen. Kertakaikkisen kamalaa!
Laskin oikein paperille ylös ja vertailin kuinka paljon menetän rahallisesti jos jäänkin osittaiselle hoitovapaalle täysien työpäivien sijaan, ja vaikka taloudellisesti se tuntuukin lovena lompakossa, kyllä me pärjätään. Kunhan lainan saa joka kuukausi lyhennettyä ja jää hiukan rahaa laskuihin ja ruokaan, se riittää. Nyt vaakakupissa painaa lapsi eniten.
En itsekään tykkää kaupassa kelata mihin on varaa, mutta toisaalta mistään ei vielä tähän mennessä olla jouduttu luopumaan. Kumpikin tiedostaa elämänvaiheen, ravintolareissut, matkat ym. saavat nyt odottaa- kyllä sitä vielä ehtii :)
Tsemppiä päätöksiin!!
Minä teen viikonloppuja silloin tällöin ja hoitovapaalla olen.Minulla on se tilanne,että koulun penkille on lähdettävä jossakin vaiheessa,mutta menen nyt näin,kun se miehellekkin käy.
VastaaPoistaKivoja ostoksia:)
Vaikeita päätöksiä ja jokainen perhe tosiaan tekee niin kuin omaan tilanteeseen sopii. Itse en vaihtaisi vuosia kotona mihinkään. On ihanaa, kun on saanut olla kotona mooonta vuotta. Lapsia neljä ja nyt ne ovat tässä. Pienin on kohta 7kk ja olen ilmoittanut meneväni takaisin töihin kesällä 2012. Odottaessani ensimmäistä päätin, että olen kotona 3v., jos tilanne sen sallii. Silloin salli ja sallii nytkin, joten haluan nyt nauttia. Näitä vuosia ei koskaan saa takaisin.
VastaaPoistaJatkuvasti multa kysytään, että 'koska menet takaisin töihin 'ja 'mitä ihmettä sä siellä kotona teet?', 'miten saat aikasi kulumaan?'. No, neljän lapsen äiti tuskin ainakaan syleskelee kattoon, hih.
Kyllä mullakin on välillä käynyt mielessä töihinmeno ja nytkin mietin, että meniskö vaikka osa-aikaiseksi tai jotain. Onhan tää kotona oleminenkin välillä hermojakiristävää :O
Tsemppiä sinulle päätöksentekoon!! Tee niinkuin sydän sanoo :) Ihania ostoksia!
Niina: Joo minäkin menin heti äippäloman jälkeen töihin esikoisen jälkeen, kun oli sitä rahaakin saatava :) Meillä mummotkin asuu niin kaukana ettei niitä tänne voi lapsenlikaksi oikein pyytää.. Välillä kyllä tuntuu että pää hajoo jos jään kotiin mutta toisaalta lapset ovat pieniä vain sen hetken.. Joo kommettia tulee tosiaan jos meet liian "aikaisin" töihin ja siitäkin jos jäät sitten kotiin :D mikä on sitten se oikea vaihtoehto?
VastaaPoistaJohanna: Kiitos! Joo taloudellisesti tuo kotihoidontuelle jääminen ei kyllä kannata..mutta sitten toisaalta taas haluaa olla lasten kanssa. Täytyy minunkin myöntää että kaipaa aikuisten seuraa ja kyläpaikkoja joissa käydä..pääsee vähän irtautumaan näistä kotiympyröistä! Tahtoisin myös että lapseni saavat tutustua muihin lapsiin ja leikkiä heidän kanssaan, tässä naapureina ei asu kuin sellaisia 70-90 vuotiaita :D että ne leikkikaverit on sitten kauempana! Oon kyllä samaa mieltä kanssasi tuosta asiasta että huvittaa nuo ihmiset joilla ei ole vielä omia lapsia..totuus tulee vastaan sitten siinä vaiheessa ja yleesä ne suunnitelmat muuttuvat :) Minä ihailen myös niitä jotka jaksavat olla lastensa kanssa kotona monet vuodet..itse en ehkä kovin kauaa jaksaisi..tai mistäpä sen tietää kun ei ole kokomusta! Kiitoksia tsempeistä :)
J&M: Sitähän sanotaan että se lapsen hoitoon vieminen on äitille pahempaa kuin mitä se sille lapselle on :D ja tottahan se on! Minullakin tuntui todella pahalta silloin viedä esikoista ensimmäisiä kertoja hoitoon ja vielä kun hoitopaikka vaihtui niin monesti, ensimmäinen jäi eläkkeelle, toinen jäi äitiyslomalle, kesällä sitten oli niitä kesälomia joten poika oli taas kahdella erillä tätillä :( huh no lopulta elokuussa poikani sai pitkäaikaisen hoitopaikan naapurista jossa oli 8/2009-31.5.2010 ja minä jäin äityslomalle 17.5.2010. Minäkin olen paperille laskenut, että mitä mahdollisesti tulen tienaamaan ja miten rahat riittäisivät jos jään kotiin, niitä plussia ja miinuksia. Kiitoksia!
Minttunen: Niin mulla on käynyt mielessä myös nuo viikonloppu työt mutta en oikein usko sen onnistuvan.. No mullakin kiinnostaisi lähteä vielä lukemaan sisustussuunnittelijaksi vaikka onkin jo 2 ammattia takana :D
Terhi: On joo todella vaikeita..varsinkin kun ei ole sitä työpaikkaa mihin palata..ja mol.fi sivullakin näitä minun alan työpaikkailmoituksia on todella vähän.. Voi, että ihailen sinua miten oletkaan jaksanut olla noin kauan kotona, mutta joillekin se sopii :) Niin lapset ovat pieniä vain sen hetken, totta sekin! Kuulostaa tutulta nuo kyselyt, minulta niitä kysellään jo nytten, "haetko töihin vai jäätkö kotiin", voi kumpa tietäisin itsekin.. No lasten kanssa tekemistä riittää.. joo ei sitä sohvalla paljon kerkeä makaamaan :) Aikuisten ihmisten seuraa kaipaan kyllä välillä, edes pariksi tunniksi kun pääsee pois niin sitten taas jaksaa :) Kiitoksia tsempeistä :)
Juu, kyllä mäkin kaipaan aikuisten seuraa ja omaa aikaa. Aikuisseuraa mulla on monta krt viikossa, sillä moni ystäväni on lapsien kanssa kotona ja tapaan heitä. Ystäviä mulle, ystäviä lapsille :) Käyn joskus iltaisin lenkillä, shoppailemassa, syömässä ystävien kanssa tms., sitten kotona jaksaa taas paremmin. Ja tottahan se on, että ei kotonaoleminen sovi kaikille/ole kaikkien juttu, mutta jos tästä maksettais, voisin olla aina kotona ;) Tsemppiä, kyllä asiat loksahtaa vielä kohdalleen!
VastaaPoista